Kelkkala tunnetaan jo 1600-luvulta, jolloin alueella oli muutama asukas ja vuokraviljelijä. Pääasiassa alue oli laidunmaata aina 1800-luvun loppupuolelle asti, jolloin kaupunki osti suuria maa-alueita Kelkkalan, Kiesilän ja Maaskolan seuduilta. Asutusta oli vielä vähän 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ja se oli enimmäkseen keskittynyt Pietarintien tuntumaan. Kelkkalassa oli vuosisadan vaihteessa 20 taloa, joissa asui 185 asukasta. Tiheämpi asutusryhmä oli Puistokadun (vuodesta 1929 Valtakatu) ja Pietarintien risteyksessä. Kelkkalan, Kiesilän ja Räikkölän alueet liitettiin kaupunkiin 1928, jolloin uusia, kaavoitettuja tontteja ryhdyttiin nopeasti rakentamaan. Kaavoitustyötä tehtiin asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin toimesta nopeaan tahtiin, jotta alueet saataisiin nopeasti liitettyä vesi-, viemäri-, sähkö- ja katuverkostoihin.
Kelkkalassa sijaitsivat mm. Viipurin Puuseppätehdas, Suomen Tulitikkutehdas Oy, Viipurin Faneritehdas Oy, Uusi Suomalainen Jäätelötehdas, Kelkkalan Puusepäntehdas Oy, Leipomo Emil Immonen ja Maakuntain Margariini Oy, jonka tuotteet "Eväs"-margariini ja "Voima"-tekoihra saivat Helsingin Suurmessuilla vuonna 1935 ravintorasvojen laatukilpailussa kultamitalin.
