Pyöräsuon alueelle rakennettiin ensimmäiset teollisuuslaitokset 1869, jolloin toiminimi Tschusoff & Sapetoff rakensivat Bavaria oluttehtaan, etikka-, punssi- ja asfalttitehtaat.
Tragman & Bandholz´olivat rakentaneet alueelle mekaanisen konepajan, jonka Tschusoff & Sapetoff ostivat vuonna 1884.
Konkurssissa vuonna 1893 liike myi tehtaat kauppaneuvos K. Sergejeffílle, joka jatkoi vain oluttehtaan toimintaa. Sergejeff´n oluttehdas oli maamme neljänneksi suurin panimo vuonna 1939, jolloin Sergejeff mainosti, että "Olympiajuoman tuotosta osa lankeaa Suomen Olympiarahastolle".
Alueelle oli rakennettu pumppuhuone 1892, josta kaupunki sai veden vuoteen 1908, jolloin uusi vedenottamo rakennettiin Liimatalle.
Tulevan teollisuusalueen asemakaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa vuonna 1911 ja se käsitti Pietarintien (Kannaksentie vuodesta 1929) ja rautatien välisen alueen, aina Ristimäen hautausmaalle asti.
Pyöräsuolle valmistui vuonna 1934 Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin korjaamo Vesikaivonkadun ja Viljakadun kulmatontille. Rakennuksessa oli konehalli-, korjaamo-, paja- ja maalaamo-osastot sekä tilat kolmea henkilöautoa, 12 kuorma-autoa ja 16 tiehöylää varten. Korjaamo oli varustettu ajan viimeisimmän tekniikan mukaisesti.
Viimeisin alueelle rakennettu rakennus oli siunauskappeli, joka valmistui Pyöräsuon länsipäähän syyskuun lopulla 1939. Kappeli oli osittain maan alla ja oli laatuaan ensimmäinen Suomessa.
Pyöräsuolla sijaitsivat edellä mainittujen lisäksi mm. Ristimäen Halko ja lautatarha, Viipurin Autokori Oy, Viipurin Laatikkotehdas Oy, Viipurin Rakennus- ja huonekalutehdas, Karhusuon Sementtivalimo Oy, Kivilouhimo- ja hiomo, Ristimäen Kutomo, Maamiestenmyllyn mylly, Viipurin Valssimylly Oy ja Viipurin Laatikkotehdas Oy.
