Kolmanne ristiretke aikan vuon 1293 rupes Torkkel Nuutipoika rakentammaa Viipuri linnaa tärkijä kauppapaika suojaks ijäst tulevii valtausyrityksii vastaa. Samalt paikalt ol joskus tuhottu vanha karjalaine linnotus, minkä ruossalaist tiesiit aikasemmilt kauppamatkoiltaa. Uus kivine linna joutukii jo seuraavan vuon 1294 ottamaa vastaa novkorotilaisii hyökkäyksen.
Pähkinäsaare rauha 1323 rauhotti elämän pitkäks ajaks ja Viipuri pääs kasvamaa, nii et asutus alko siirtyy linna kaakopuoleisel niemel ja täytti sen. Vuon 1350 sitä ruvettii sanomaa kaupuniks, ”Civitas”. Tuo kaiki aikasemp Viipuri kaupunknimitys löytyy Vatikaani arkistost 1350-luvult, vaikkei Viipuril olt viel laillisii kaupunkoikeuksii.
Viipuril annettii kauppaoikeuvet 1400-luvu alus ja vuon 1403 sai niemel noust asutus Ierikka Pommerlaiselt kaupunni oikeuvet.
-----
Kuningas Ierikka kaheksanne 19.8.1403 antama Viipuri kaupunni perustamiskirja, hienommal nimel rivileekiokirja, alkuperäsel kielellää:
Wy eric mz gudz nadh Swerikes danmarks norghes wendes oc godes konung hertugh j pomeren kunokt györöm thz mz thætte wart opne breff allom mannom swa the nu aere som the hær aepter kome scule at wy hafvom vnt oc gifuet ware borghere som bygge oc bo j war kijöpstadh wyborgh stadz raet aepter thy som stadz boghene j Upsalom wtwyser, Thv forbyuthom wy allom warom foghedom oc aembetzmanom oc allom androm aeho the haelzt aeren, at hindre thöm j naghre made haer amot Swa frampt the wyliu ware hylle hafue oc war hefnd fly Jn Euidenciam premissorum seeretum nostrum presentibus duximus appendendum Datum in castro nostro Wyborgh Anno dni m cd tertio dominica jnfra octauam assupcionis virginis gloriose.
Viipuri perustamiskirja Viipuri seuvu murteel:
”Myö Ierikka, Jumala armost Ruossi, Tanska, Norja ventii ja kööttii kuningas sekä Pommeri herttua tehhää tiettäväks täl mei avonaisel kirjeel kaikil miehil, nyt olevil ja niil kutka tää jälkee tulloot, et myö ollaa suotu ja annettu mei porvariil kutka assuut ja elläät mei kauppapaikas Viipuris, kaupunni oikeuven sen mukkaa ko Upsala kaupunnikirja näyttää. Sentähe kielletää myö kaikkii meijä voutiloi ja virkamiehii ja kaikkii muita, keitä sit ovatkii, heitä millää viisii siin estämäst, jos hyö tahtoot mei suosioo nauttii ja mei kostoo välttää. Iel sanotu vakkuuveks myö ollaa kassottu hyväks panna mei sinetin tähä kirjaa. Annettu mei linnas Viipuris Herra vuon 1403, Neitsyt Maria taivaasee ottamise juhlaa seuraavan suntain.”
-----
Kirkot olliit ensimäisii mahtavii rakennuksii Viipuris keskiajal. Kivistä tuomijokirkkoo ruvettii tekemää 1418, mut Viipuri suur tulipalo 1477 tuhos sen. Mustiiveljeksii kivistä luostarkirkkoo ruvettii rakentammaa uutee paikkaa 1481 ja Harmaiveljeksii luostarkirkkoo vissiikii 1445. Lutterilaine uskopuhastus lopetti luostarit 1520-luvu alkupuol, mut kirko merkitys ei Viipuris mitekää vähentynt.
Ierikka Akselipoika Totti rupes 1470-luvul rakennuttamaa kivest suojamuuriloi kaupunni ympäril lähel rantaviivaa. Muuriloihi tehtii erillissii puolustustorniloi, niist tais ollee kaiki tärkiämp Pyhä Antreakse torni, minkä juurel sattu se ”Viipuri pamahus” marraskuu 30. päivä vuon 1495. Linna päällikkön ol sillo Knut Posse. 1400-luvu lopul ja 1500-luvu alus Viipurii tehtii paljo kivirakennuksii ja kaupunt olkii melkei täytee rakennettu 1550-luvul.
Vaikkei Viipurii oltu tehty mittää asemakaavaa, ol sin kehittynt käyttökelpone vaikkakii kapia ja harva katuverkko. Suur osa katuloist ol kenttäkivettyi ja myöhäsemmis kaivauksis huomattii et Viipuris ol olt alkeelline viemärverkostokkii. Kaiki pohjosempaa rantakattuu sanottii Alakavuks tai Saksalaiskavuks, siel assuit saksalaist ja muut rikkaat porvarit. Virkamiehet assuit mielellää linnaa vastapäätä. Keskimäine ja kaupungi kaiki korkiammal kohal raatihuonee tuntumas ol Kuninkaakatu, toiselt nimeltää Yläkatu. Poikittaine katu raatihuonee ohi satamaa ol Ristikatu. Satama lähel ol Eteläkatu. Satama tuntumas ol varastoi ja kästyöläisii ja seppii pajarakennukset. Muuri ulkopuolel ol 100-150 metrii pitkä satamalaitur.
Asutus ol levint muuriloi ulkopuolelkii etekii läntee, turvallisempaa suuntaa. Viipuri kauppaa isännöivät saksalaist, ruossalaist ja hollantilaist, ko heil ol hyvät kauppasuhteet Keski-Eurooppaa. Kaiki tärkiämpii tuontitavaroi olliit kankaat, suola, mausteet ja muut sellaset, mitä ei täält pohjosest saant. Vientitavaroi olliit etekii turkikset, terva, voituotteet, hylkeerasva ja kuivattu kala. Tehaslaitoksii ei kaupunis olt, mut maaseuvul ol koskiloihe ja muihe vesistöi varrel myllyi, sahhoi ja tiilitehtai. Mut kaupunis ol usijampii erilaisii kiltatuppii ja juomapaikkoi, ko kauppamiehii liikku paljo. Tapa ol sellane, et kapakat, oluttuvat ja kaupuni portit pantii kii iltayheksält, minkä jälkee vaa yövahit kulkiit pimijöil kujasil hätistelemäs pois häirissevvii humalaisii. Ei oo tainneet elämätavat vuossattoi aikan paljokaa parantuu, vaik oppii o koitettu jakkaa.
Ko sotimise taito kehitty, etekii ruuti ja tykkilöi käyttö, rupes kuningas Kustaa Vaasa vuon 1547 rakennuttamaa Saksalaiskavu kaakkoispäähä uutta suojavarustusta, Karjaporti tornii eli pyöriää tornii. Se tehtii erillee muuri ulkopuolel ja tul valmiiks 1550. Koht sen jälkee huomattii, et kaupunki tarvissi välttämätä uutta tonttimaata eikä vanhat puolustusmuurit ennää vastanneetkaa tarkotustaa.
Vuon 1562 kuningas Ierikka neljäistoist lähetti Viipurii Anders Målare –nimise rakennusmestarin, hää sai tehtäväksee suunnitella uuvet kaupungimuurit ja niihe sisäpuolel uuve asemakaava tonttiloinee. Uuvet muurit tehtii pyörijää tornii kii ja kulmii tehtii linnakkeet, sarvilinnotukset, nimeltää Pantsarlahe ja Äyräpää pastionit. Uuvet varustukset ja uuvet kaavotetut tonttimaat valmistuit 1580-luvu lopul ja tätä uutta kaupungiossaa sanottii Valliks, sin tul 182 uutta tonttii. Näinikkää Viipur ol saant uuve asemakaava mukase kaupungiosan, mikä ol lajissaa iha ensimäine koko Suomes. 1620-luvu äkäset tulipalot vanhas kaupungis herättiit tuumaamaa sen asemakaavaa ja muita määräyksii. Vanhas kaavottamattomas kaupungis huonot korsteenit, piharakennukset, sotkuset takapihat ja kapiat kavut auttoit et tuli levis koko kaupunkii. Tihiäst rakennetus ahtaas kaupungis rupesiit ihmist tekemää paloloi jälkee uusii rakennuksii entisil paikoillee. Viimosel rupes maistraatti puuttumaa asijaa.
Vuon 1638 kaupunkii tul kenraalkuvernöör, reivi Pietar Brahe ja määräs, et Viipuri vanhaa ossaa pittää tehhä uus asemakaava, suorat kavut ja suorakulmaset tontit. Pit tehhä ruutukaava ja antaa katuloil virallist nimet. Pietar Brahe lähetti Viipurii Tukholma ensimäise kaupungi-insinööri Anders Torstenssonin, kenne pit tehhä uus asemakaava vanhaa kaupunkii. Ruutukaava ei paljookaa välittänt entisist rakennuksist, ainuvastaa molemmat kirkot ja Piispatalo saivat jäähä paikallee. Tääkii osottaa mite mahtava voima kirkol ol keskiajal. Uus asemakaava tul voimaa 1640-luvul ja sitä ruvettii vähä kerrassaa toteuttamaa, nii et kaupunk tul siihe muotoo ja kokkoo mis se ol ain vuotee 1860 astikka.
Vuon 1710 Pietar Suure sotajoukko valtas Viipurin ja se liitettii oman lääninnää Venäjää. Vuon 1809 venäläist vallottiit koko Suomen ja 1812 tehtii autonoomine Suome Suurruhtinaskunta, mihi sit liitettii Viipuri läänikii, se ”Vanha Suomi”.
1840- ja 1850-lukuloil Viipuri kaupungi-isät pyysiit usijamma kerra Pietarist, et jo huonokuntoset 1500-luvul rakennetut kaupunkimuurit sais purkaa, koi Viipuri ennää olt mikkää sotilaallisest tärkijä linnotuskaupunki niiko aikasempin vuossattoin. Muuriihe sisäs oleva kaupunki ol 450 metrii levijä ja 700 metrii pitkä, se ol iha täytee rakennettu ja tarvissi kipijäst uutta tonttimaata.
Saimaa kanava rakentamine ja ajatus tulevast Helsinki-Viipuri-Pietari –rautatiest antoit lisäpuhtii muurii purkuvaatimuksil.
Itämaise sova (Krimi sova) syttymine 1854 muutti tilantee. Kohtsillää sova jälkee 1856 äkkäsiit sotaherrat, et muurit ja linnotukset olliit jääneet vanha-aikasiks eikä ennää vastanneet tarkotustaa. Ne olliit huonos kunnos ja paiko luhistunneet hoitamattomuuttaa. Kaupunklaist käyttiit muuritasantei viljelyspalstoin sekä vallii päällyksiihe ja notkelmiihe nurmii lampaihe ja vuohii laitumin. Näilt ajoilt voip ollakkii peräsi vanhat tarinat Viipuri pukist ja valliist. Sotaherrat päättiit sit keskennää, et rakennettaa uuvet varustukset ja linnakkeet Patterimääjel, ne tehtii 1850-1870-luvuil.
Saimaa kanava valmistumine 1856 ja rautatie teko 1860-luvul vaikuttiit aika viisii Viipuri elämää. Keisari päätöksel vuon 1859 vanhat 1500-luvu muurit siirtyit kaupungi haltuu. Pyhä Anna ruunun eli Siikanieme linnotus (rakennettii 1730- ja 1750-luvuil) jäi kuitekii sotilasviraommaisil eikä sitä saant purkaa. Insinöör Berndt Otto Nymalmi tekemä uus asemakaava hyväksyttii vuon 1861, minkä jälkee kaupunkmuuriloi ruvettii sukkelast purkamaa. Kaavotettu ala suurentu kuuskertaseks.
Uuvet pääkavut,Torkkelikatu ja Aleksanterikatu (vuuvest 1929 Karjalakatu) saatii valmiiks 1880-luvul ja viimosii muuriossii purettii 1880-luvu lopul. Ainuvastaa Pantsarlahe pastioni ja sen ympärysmuurit jäivät meil männeihe vuossattoihe muistoks. Ko 1910-luvu alus ruvettii suurentammaa satamaa, purettii viel Pantsarlahe pastionilt luoteesee päi olt muuriosa pois tielt.
Viipuris rakennettii aika kovast 1890-luvu alust iha ensimäise maailmasova alkuu 1914 astikka. Sota-aja hankaluuvet sit hiljensiit rakentamista.
Koht itsenäisyyve alus perustettii Viipurii asemakaava-arkkitehi virka, mihi vuon 1918 valittii arkkitehti Otto-Iivari Meurman. Hää kaavotti suuret alat Patterimääje itä- ja eteläpuolelt, mitkä sit liitettii Viipurii 1924 ja 1928, sekä pohjose puolelt Imatra ja Karjala 1924. Länne puolelt Sorvali, Saunalahti, Hiekka, Pikiruukki ja Tiehaara liitettii kaupunkii vast 1933. Samote Uuras, erilline saar, mihi rakennettii syväsatamaa, liitettii Viipurii 1932. Kaik nää olliit osaks vanhoi asumapaikkoi, mis ei olt asemakaavaa eikä kunnallistekniikkaa.
Asemakaava-arkkitehi urakka ol suur ja vaikia. Kuitekii aika sukkelaa hää tek uusist kaupungiosist alustavvii suunnitelmii ja Havi kaava saatiikii koht valmiiks. Melkee kaik uuvet aluveet tulliit kuitekii kaavotettuu vuotee 1935 männes. Meurmanni yks suur huoleaihe ol liikentee tulevat järjestelyt, ko hää jo huomas et lissäityvä autoliikenne alkaa vaatii ainakii pääväylii kuntoopanemista.
Uus rakentamise aalto alko koht 1920-luvu puolväli jälkee, ko uusil vastkaavotetuil pientaloalueil rupes nousemaa uusii asumuksii. Keskustaa tehtii uusii kerrostaloloi niiko Karjala-lehe talo, Viipuri Suomalaine Säästöpankki, Viljelykse talo, seurakuntataloloi ja monta kerrostalloo Kullervokaul, Suoniokaul, Pellervokaul ja muuvallekkii. Pyöriä Torni tekemine 1923 kahvilaks ja Wiipuri Teknillise Lupi kokkoustilaks ol yks hyvä esmerkki mite kulttuurhistoriallisest arvokkai rakennuksii voijaa ottaa hyötykäyttöö.
Viipuris ko kaivettii uusii rakennusperustuksii tahe vesjohto- ja sähkökaapelkaivantoi, ni usiast sattu löytymää vanhoi rakennuksii ossii, kellarii ja hautoi. Sellasii ilmesty näkyvii toisinaa rankkasattee jälkeekii, avvaitunneest reijäst voitii löytää muinosii huonetilloi tahe niihe ossii. Näinikkää käi vuon 1925 ko Hackmann & Co rupes rakentammaa sokurvarastoo Karjaportikavu ja Pohjosvalli välisee korttelii. Sillo löyvettii tiiliholvisii kellarhuoneihe ryhmä sekä tonti eteläkulmast vanha hautuumaa, minkä arveltii kuulunee Harmaiveljeksii luostaril. Sokurvaraston ol piirtänt arkkitehti Uno Ullberg, hää ilmotti löytölöist Muinaistieteellisel Toimikunnal, mikä lähetti valtioarkeoloki Hj. Appelgren-Kivalon tarkastammaa kaivauksii. Kaivauksis ol löytynt hopialusikka, mis ol Tott- ja Kurck-sukuloi vaakunat. Viipurlaisii harmiks valtioarkeoloki vei lusika mukannaa Kansallismuseoo. Arkkitehti Ullberg puolestaa mittautti löyvetyt vanhat rakenteet ja tek niist piirustukset.
Tälläsii muinaismuistoi löytymine herätti Viipuri arkkitehtilöis ajatukse, et niihe kuuvvaamine ja kunnostamine pitäs saaha valvontaa. Arkkitehit Bernhard O.G. Fraser ja Otto-I. Meurman alkoit kehitellä ajatusta ja ehottiit erityise muinaismuistovalvoja vira perustamista. Muinaistieteelline toimikunta kirjottikkii 1926 Viipuri kaupunivaltuustol et se asettas varsinaise muinaismuistovalvojan huolehtimmaa muinaisjäännöksii suojelemisest ja tietee käyttöö saamisest. Kaupunnivaltuusto hyväksy asijan 15.3.1927 ja myöns sama vuuve jälkipuoliskol valvoja palkkaamissee 6 000 mk ja seuraavii kahe vuuve ajaks 12 000 mk. Ko tään jälkee toimikunna historialline osasto ol hyväksynt 26.4.1927 ohjesäännö mainittuu tointa varte, nimitti toimikunta 1.6. asemakaava-arkkitehti Meurmanni hoitamaa muinaismuistovalvojankii hommaa seuraava kuukauve alust alkai. Vuosittaisii määrärahhoi avul sai muinaismuistovalvoja hoijettuu etekii keskaikasii kivirakennuksii valokuvvaamise, mittaamise ja piirustuksii tekemise. Piirustuksii tehtii kahet, yhet lähetettii Muinaistieteellisel toimikunnal Helssinkii ja toist annettii Viipuri museoo, mis ne kuitekii hävisiit ko museo palo talvisova viimosen päivän 13.3.1940. Kaikkijaa kerty näitä piirustuksii rakennuksist, maa sisäst löyvetyist kellarloist, valliihe porttikäytävist ja muist rakennelmist kolmisekymment kappaletta.
Mielekiintone löytö tehtii Viipuri linna saare eteläkulmas, ko sielt paljastu maa sisäst entise Suutaritorni rauniot, mis ol viel jälel holvii ja rappusii. Kaiki alemp lattia ol seissemä metrii nykyse maapinna alapuolel ja sielt avvaitu ahas aukko linna ja kaupungi välisee salmee. Yks kaupungi rakennuskonttori rakennusmestar haasto et ko salmee ruopattii 1920-luvul ni sielt nous pala tiiliskivist muurattuu seinämuurii. ( Määtiijä se ol toine pää siin tunnelis, minkä arveltii männee vee al linna ja kaupungi välil. Tunneli toise pään löysiit venäläist entise Weckrooti talo kellarist 1980-luvul.)
Viipuri kaupungi hankkeist veivät kaiki enemmä rahhaa uusii eskaupunkii kunnallistekniika tekemine, satama suurentamine ja 1834 valmistunnee kaupungiteatteri uuvistamine.
Suur katu-urakka ol raitiotielinja rakentamine ittää päi Suurkavu, Valtakavu, Kannaksetie ja Kannaksekavu kautta. Isse uuve ja levijä Suurkavu tekemine ol iso työmaa. Uuras ja sin vuon 1926 saatu satamarata anto suure satamarakennuskohteen. Uus junarata Viipuri satamaa tehtii kaakonkii suunnast, se saatii valmiiks vuon 1925. Vaik 1930-luvu alku ol pula-aikaa, ni kaupunki kuitekii rakens uuvet kunnallissairaalat, asuinrakennuksii, kansakoului, ammattikoulun, vestornin, Suome ensimäise linja-autoaseman, Taidekoulun ja –museon sekä Maakunta-arkiston. Ravintola Espiläs ja kaupungitalos tehtii suuret remontit. Pula-aikan rakennettii viel Sotilassairaala, Diakonissalaitos ja Viipuri maalaiskunna talo. Lamakauve jälkee rakentamise tahti viel petras. Satamaa taas suurennettii ja tehtii kirjasto, uus naissairaala, kesäteatter mihi tul 2000 henge katsomo, ammattikoulu, Teollisuus- ja Sahateollisuuskoulu, Papulaa uus maantiesilta, sekä keskusurheilukenttä, mihi tul 3000 henge katettu ja 2500 henge kattamato katsomo ja ympäril viel yli 10000 seisomapaikkaa. Lisäks usijat pienet puistot kehiteltii tuon kova rakennuskauve aikan.
Kaupa ja teollisuuve alal rakennettii Oy Savo-Karjala tukkuliike, SOK:n (Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta r.l.) mylly- ja leipomorakennus, OTK:n (Osuustukkukauppa r.l.)sekä Hankkija konttor- ja varastorakennukset.
Eskaupunkalueil rakennettii paljo uusii asuinrakennuksii, samal alko ilmaantuu mm. yleisii saunoi, eri osuuskauppoihe liikerakennuksii, Itä-Toukola setlementtikeskus ym. Keskustaa tehtii 1935-1938 yli kymmenä kerrostalloo sekä usseita peruskorjattii ja pantii samal keskuslämmitys. Tulevaisuutee kassottii luottavaisest ja unelmoitii.
Vuuvelt 1939 uoteltii paljo siltäkkii. Vientituloloi kasvu ol lisänt kaupunklaisii ostovoimaa sekä kaupungi varallisuutta. Vuon 1936 valittii uuveks kaupungiarkkitehiks Ragnar Ypyä, hää rupes suunnittelemmaa uusii koulurakennuksii, tulevaa urheilupalatsii ja konserttitalloo. Niihe rakentamise keskeytti tuleva talvisota.
Ko Otto-I. Meurman siirty Helssingi Teknillise Korkiakoulu asemakaavarohvessori virkaa, valittii asemakaava-arkkitehiks Olavi Laisaari. Hää rupes selvittelemmää liikenneasijoi, niitä olliit jo 1938 alotettui uuve junaratalinja töihe jatkamine ja läntee päi mänevä uuve pääkavu suunnittelu. Lisäks ol pakko ruveta väljentämmää liikenneväylii ko autoloi määrä lissäity kovast, olha Viipuri ympäristö teitä uusittu paljo 1930-luvu puoleväli jälkee.
Torkkeli- ja Karjalakavuilt otettii 1938-39 pois keskel kattuu olleet raitiovaunujohtoloi pylväät, ko ne olliit liikenteel vaarallissii. Monil katuloil parannettii valoloi vähä enne talvisottaa.
Rakentamine sai 1939 lissää puhtii. Uusii asuinrakennuksii suunniteltii keskikaupungil ja liikepalatsiikii ruvettii rakentammaa. Osuusliike Torkkeli r.l. rupes tekemää uutta liikerakennusta syksyl 1939. Viipuri Osuusliike r.l. osti Vaasa- ja Torkkelikatuloi kulmast kolme tonttii, mihi pit tehhä suur ostokeskus, mut luonnoksii laatimine kerettii vaa alottaa. Vakuutusyhtiöt Karjala ja Ilmarinen alottiit uuve kymmenäkerroksise pääkonttori rakentamise Kannaksekavul ja Tarki Jussi 130 metri pitune keskusvarastorakennus nous rivakkaa tahtii Havikavul. Karjala Sähkökii kerkes alottaa uuve tehasrakennukse työt, mut ne jäivät kahe kerrokse korkeuvel lokakuus 1939. Hotelli Andrea suurens rakennustaa, ko vuuve 1940 olumpialaiset ois tuoneet potkupallo-ottelui Viipurii.
Patterimääje itäpuolel ruvettii 1939 rakentammaa tuhanne oppilaa Jaakko Juteini kansakouluu. Se saatii harjakorkeutee syyskuus, mut jo lokakuus jouvuttii jättämää työt keske.
Asuinrakennuksii tehtii paljo etekii Pantsarlahe kaupungiossaa. Parraimmillaa rakennustöitä ol yhtä aikaa mänös yli kymmenäl keskikaupungi tontil. Näihe lisäks kaks jo rakennusluva saanutta työmaata varttu alottamista.
Toise maailmasova syttymine syyskuus hiljens osaks laivaliikennettäkii, ko Itämeri ol muuttunt sotatoimialueeks. Se haittas ulkomaakauppaa, esmerkiks polttoaineihe tuontii.
Lokakuus alotettu liikekannalpano hiljens rakennustöitä ja uusii työmaihe alottamista. Samalviisii vaikutti kuorma-autoihe pakko-otto armeija käyttöö. Polttoaineikii ruvettii säännöstelemmää. Samat syyt hiljensiit viipurlaisii arkkitehtitoimistoikii ja rakennusliikkei, mist työtekijät kussuttii asepalveluksee. Lokakuus alkaneet neuvottelut Moskovas panniit monet viipurlaist tuumailemmaa. Jotkuu liikkeet siirsiit varastoijjaa Sisä-Suomee, ja muutakii joutilaampaa tavaraa siirrettii osaks turvaa. Enemp osa ihmisist kuitekii usko ettei sottaa tule.
Maailma romahti sit 30.11.1939 ko neuvostokonneet alkoit pommittaa Suome kaupunkii ja Talini armeija ylitti valtakunna rajan saman päivän ilma sovajulistusta. Sota ol syttynt ja elämä Viipuris vähitelle hiljenty ko ihmist alkoit muuttaa pois jatkuva ilmavaara takija. Kaupunki ol tyhjä siviliist helmikuu puoleväli jälkee ja kaik toiminnat ol lopetettu. Rintama lähesty Viipurii ja viimoset tappelut käytii kaupungi itäosis. Rintama seisattu Patterimääje itä- ja eteläpuolel 13.3.1940 puole päivä aikoi.
Moskovas tehtii 12.3.1940 rauhasopimus, sen mukkaa Suomi joutu antamaa Neuvostoliitol Karjala Kannakse sekä Viipuri ja Laatoka pohjospuoliset alueet. Suomi mänetti 10 rosenttii pinta-alastaa ja 12 rosenttii ihmisist joutu jättämää kotiseutuusa. Suomalaine 86 000 asukkaa Viipuri lakkas olemast. (Toistaseks.)