Monreposn kartano sijaitsee noin 2.5 kilometrin päässä Viipurin keskustasta pohjoiseen. Vanhoissa 1600-luvun kartoissa aluetta on nimitetty nimellä Gamla Wiiborg. Tämä yli 300-vuotias kartano tunnettiin aikanaan Lill-Ladugård-nimisenä kruununtilana, jonka sai haltuunsa Charlotte ja Peter von Stupish 1750-luvulla. Hänen vaimonsa Charlotte oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja hän ryhtyi innokkaasti suunnittelemaan englantilaistyylistä maisemapuutarhaa. Sen ansiosta kartanosta ryhdyttiin käyttmään nimeä Charlottendahl.
Nykyisen ilmeen kartano sai paroni Ludwig Heinrich von Nicolayn toimesta. Hän osti sen 19.8.1788 Wurttenbergin prinssi Friedrich Wilhelmiltä, joka oli ryhtynyt käyttämään kartanosta vuonna 1785 ranskankielistä nimeä: Mon Repos (Minun leponi).
Ludwig Heinrich von Nicolayn aikana Monreposn kartanon pää- ja kirjastorakennukset peruskorjattiin ja samalla niitä laajennettiin italialaisen restauroijan Guiseppe Antonio Martinellin suunnitelmien pohjalta. Martinelli vaikutti Monreposn ilmeeseen vuosina 1798-1805. Monreposn kartano oli Nicolayn suvun hallussa vuoteen 1942, jolloin Marie von Nicolay kuoli ja hänet haudattiin Ludwigsteinin Linnasaareen.Omistusoikeus siirtyi paroni Nicolas von der Pahlenille, joka oli Paul Ernst von Nicolayn sisarenpoika.
Monreposn monet tunnetut rakennukset, kuten Neptunuksen temppeli, Marian torni, Sylmian lähde ja koristeelliset kaarisillat, joiden välissä sulkuportein eristetyssä kanavassa kasvatettiin arvokaloja, rakennettiin aivan 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa. Puistoa ehostettiin voimakkaasti 1820- ja 1830-luvuilla ja se avattiin yleisolle 1800-luvun puolessa välissä vain viikonlopuiksi ja aluksi vain paronin antaman lupalapun turvin. Väinämöisen patsas rikottiin tahallisesti. Uusi, Takasen veistämä Väinämöinen vihittiin vanhan patsaan paikalle vuonna 1873.
Monreposn kartanon kirjastorakennuksessa oli yli 9000 nidettä käsittävä kirjasto, joka kreivi Paul Ernst von Nicolayn toimesta luovutettiin säilytettäväksi Helsingin Yliopiston kirjastolle vuonna 1915. Lopullisesti kirjasto lahjoitettiin vuonna 1937 määrätyin ehdoin.
Monreposn suosiota osoitti kävijämäärät, esimerkiksi vuonna 1926 vierailijoita oli yli 10000. Kesällä 1939 pääsylipun hinta oli 2 markkaa ja etenkin 1930-luvulla se oli eräs valokuvatuimpia puistomaisemia Suomessa.