Meidän tuntemamme Torkkeli Knuutinpojan tori syntyi oikeastaan jo 1500-luvun lopulla, kun epämääräiselle aukiolle lähelle Turun siltaa, vastapäätä linnaa rakennettiin puurakenteinen, kaksi- kerroksinen raatihuone, joka tuhoutui tulipalossa 1620-luvun lopulla.
Vanhassa kaupungissa ei tuolloin ollut suunniteltua asemakaava, vaan kadut syntyivät kelvollisten reittien mukaan, joita myöten pystyi ratsain ja rattailla liikkumaan. Osa kaduista oli tuolloin jo kenttäkivettylä.
Uusi kivirakenteinen raatihuone rakennettiin vuoden 1652 jälkeen, jolloin kaupungissa riehui jälleen tuhoisa tulipalo ja kivirakenteinen raatihuone vaurioitui pahoin. Vanhaan kaupunkiin laadittiin Pietari Brahen käskystä ruutuasemakaava eli regulariteetti, jonka laati Tukholman kaupungininsinööri Anders Torstensson 1640-luvulla. Näin syntyi toriaukea, jonka varrelle rakennettiin uusi kivirakenteinen kaksikerroksinen raatihuone. Viereisen tontin varastorakennuksia purettiin ja torin varrelle tuli toinen uusi kaksikerroksinen asuinrakennus. Niin tori sai periaatteessa meidän tunteman muodon.
Toria ryhdyttiin kutsumaan Raatihuoneen toriksi eli Rådhus torget.
Raatihuone ja sen viereinen rakennus vaurioituivat pahoin vuoden 1710 sodassa, ja raatihuoneen tiloista vain osa otettiin käyttöön.
Torin varrella olevat rakennukset kärsivät pahoja vaurioita vuosien 1738 ja 1793 tulipaloissa, ja 1700-luvun lopulla raatihuone oli myytävänä, koska uusi raatihuone rakennettiin 1700-luvulla uudelle Raatihuoneen torille vastapäätä ortodoksista tuomiokirkkoa.
Uuden raatihuonerakennuksen valmistumisen jälkeen ryhdyttiin linnaa vastapäätä olevaa toria kutsumaan Vanhaksi Raatihuoneen toriksi.
Vanhan Raatihuoneen rakennuksen tiloja oli annettu mm. ruotsalaisen ja saksalaisen seurakunnan käyttöön, ja jo 1870-luvulla tuli joidenkin viipurilaisten ajatukseen hyödyntää rakennus museotilana.
Museo avattiin 1895 ja rakennuksesta siirtyi pois Viipurin kaupunginkirjasto Punaisenlähteen torin varrelle valmistuneeseen Anniskeluyhtiön taloon.
Hyvin pian todettiin, että vain osa Viipurin museon esineistöstä tulisi mahtumaan vanhaan raatihuonerakennukseen.
Vanhan raatihuoneen torin ympäristö muuttui perusteellisesti, kun arkkitehti E. Dippel laati vuonna 1897 suunnitelman entisen Juhana Weckroothin rakennuksen korottamiseksi ja muuttamiseksi asuinrakennukseksi. Rakennukseen muutti vapaussodan jälkeen Suojeluskuntapiirin Piiriesikunta.
Myös vanha raatihuone muutti täydellisesti muotoaan, kun kaupunginarkkitehti Johan B. Blomkvistin piirustusten mukaan rakennus korotettiin nelikerroksiseksi vuonna 1895. Julkisivullisesti talo edusti hallittua renessanssia. Nyt rakennukseen tuli vain Viipurin historiallinen museo, joka oli Suomen toiseksi arvostetuin museo.
Tori sai uutta ilmettä, kun sinne pystytettiin Tyrgils Knutssonin patsas 4.10.1908, jonka oli tehnyt kuvanveistäjä Ville Vallgren.
Torille toi uutta elämää raitiotie vuonna 1912, jolloin yksi linjoista numero 1 ajoi reittiä Vanhalle Raatihuoneen torille ja siitä edelleen Linnankatua myöten kauppatorille.
Vuonna 1929 muutamien katujen nimiä muutettiin, jolloin tori nimettiin nyt Torkkeli Knuutinpojan toriksi.
Torin välittömässä tuntumassa oli päävartio, jossa vahdinvaihto sotilasseremonioineen oli etenkin lasten mieluisaa katseltavaa. Olihan Viipuri Suomen suurin varuskuntakaupunki, joten sotilaselämä näkyi katukuvassa joka päivä.
Juha Lankinen
Lähteet:
Viihtyisä Vanha Viipuri, Juhani Viiste.
Viipurin historia, osa V
Rajatapauksia. Sven Hirn.
Tarkistettu kieliasu M-L.K. 18.06.13