1500-luvun puoliväliin mennessä oli Uuraaseen asettunut pysyvästi asukkaita, jotka harrastivat maanviljelystä ja erityisesti kalastusta. Suolasilakka, -haili ja –siika olivat haluttuja elintarvikkeita ruokapöytien lisäantimiksi. Paaston aikana etenkin Baltiaan meni suolakalaa runsaasti. 1500-luvun lopulla oli uuraalaisilla ja suonionsaarelaisilla suuriakin aluksia, koska niitä oli käytetty muonan, miesten ja jopa joukko-osastojen siirtoihin Suomenlahdella. Harrastivatpa eräät rahtipurjehtijat vientikauppaa ohi Viipurin. Stolbovan rauhan jälkeen, 1650-luvulta lähtien rahtipurjehdus muodosti huomattavimman osan talonpoikaispurjehtijoiden elannosta. Inkerinmaan verotulot, vilja, hamppu ja nahat oli kuljetettava Tukholmaan ja Suomen rautaruukeille oli tuotava raaka-aineita Ruotsista. Samoin polttopuun kuljetukset näyttelivät huomattavaa osaa rahtipurjehduksissa. Ravansaarelaiset ja uuraalaiset olivat taitavia luotseja, joita tarvittiin saariston alueella ja etenkin purjehdukset Viipurin satamaan vaativat ammattimiehiä. Luotseista tuli oma arvostettu ammattikunta. Uuraan ja Ravansaaren rannoille ilmestyi 1600-luvun lopulla varastorakennuksia, joissa säilytettiin mm. tervaa ja puutavaraa. Tavarat tuotiin pienillä aluksilla varastoihin, kuten myös myöhemmin 1900-luvulla.
Sahateollisuuden voimakas lisääntyminen 1750-luvun jälkeen muutti myös Uuraan saariston asukkaiden elinkeinorakennetta. Puutavaraa sahattiin paljon ja vienti lisääntyi nopeasti. Ahdas Viipurin satama ei pystynyt varastoimaan lastaamaan kaikkea puutavaraa, joten Ravansaari ja Uuras muodostuivat luonnollisiksi varasto- ja satamapaikoiksi. Eri puutavaraliikkeet rakensivat omat varastosuojansa ranta-alueille ja uutta laituria rakennettiin vuosien aikana.
Suuren Pohjan sodan jälkeen Uuraan saariston merkitys lisääntyi puolustuksellisesti. Röyvälin ja Kirkkoniemen kärkiin rakennettiin 1790-luvulla pienet linnakkeet, jotka joutuivat vastaanottamaan Ruotsin laivaston vuonna 1790 Uuraan edustalla. Yritys purjehtia Viipuriin kilpistyi ennen Uuraan saariston kapeikkoja ja vain vaivoin ruotsalaisten onnistui poistua Suomenlahdelle. Suonionsaaren pohjoiskärkeen rakennettiin linnake vuonna 1809, ja suuri linnoitus Ravansaareen vuosina 1855-60 ja vastaavanlainen linnoitus Uuraan pohjoiskärkeen vuosina 1860-70.
Sataman merkitykselle voimakkaan kasvulisän antoi vuonna 1856 avattu Saimaan kanava, jolloin Vuoksen alueen puutavara tuli Viipuriin ja Uuraaseen edelleen lastattavaksi. Uuraan ja Ravansaaren kapeikon kohdalla tehtiin lisää laituritilaa ja melkein kaikki rannat oli vuokrattu tai myyty eri sahalaitoksille. 1920-luvulla Uuraassa ja Ravansaaressa oli 4300 metriä laituria ja puutavaraliikkeiden varastoalueita 38 hehtaaria.
Uuraan suursatamaa ryhdyttiin rakentamaan vasta vuonna 1926 samana vuonna valmistuneensatamaradan jälkeen. Samanaikaisesti laadittiin Viipurin rakennuskonttorissa suunnitelma sataman kehittämiseksi ja erityisesti puutavaranviennin edistämiseksi. Se perustui siihen, että laivojen lastaus edelleenkin tapahtuisi satama-altaassa proomuja apuna käyttäen, mikä oli nopeinta ja taloudellisinta. Uuraansaaren satamalaitureita lisättiin rakentamalla kaksi 150 metrin pituista kuormauslaituria, joille rakennettiin raiteet. Niistä etelään päin tehtiin yhden kilometrin pituinen laituri, jonka laiturisyvyys oli 3,5 metriä. Laitureiden taakse varattiin 27,5 hehtaaria vuokrattavaksi puutavaraliikkeille. Myös Röyväliin ja Kirkkoniemeen rakennettiin laiturit sekä varastoalueet.
Uuras oli pääasiassa vientisatama. Molemmissa satamissa kävi vuonna 1937 yhteensä noin 5 500 alusta, mikä oli suuri määrä, kun otetaan huomioon, että satamat olivat talviaikana neljä kuukautta suljettuina jääesteiden vuoksi. Uuraasta oli sulan veden aikana laivayhteys Viipuriin. Kahdentoista kilometrin matka taittui noin puolessa tunnissa. Uuraassa pysähtyivät kaikki sisävesiliikenteen laivat, jotka saapuivat Saimaalta tai Suomenlahdelta.
Uuraaseen ja Ravansaarelle laadittiin asemakaavat erityisesti asutusta varten. Valtioneuvosto vahvisti ne vuonna 1933. Suunnitelmissa oli rakentaa myös maantieyhteys mantereelle, mutta se jäi toteuttamatta sodan takia. Autoja Uuraassa näkyi vain talvella, jolloin jäätie mahdollisti yhteydet saaren ja mantereen välillä.
Uuras, Ravansaari, Esisaari ja Suonionsaari liitettiin Viipuriin vuonna 1932. Uuraan saariston alueella asui 1930-luvun lopulla noin 8500-9000 asukasta, ja Uuraaseen rakennettiin 1930-luvulla runsaasti uusia asuinrakennuksia. Siellä oli mm. vuonna 1923 toimintansa aloittanut Uuraan Yhteiskoulu. Ravansaaressa oli linnoitus ja samoin Uuraassa linnake.
Yrityksiä oli Uuraassa ja Ravansaaressa runsaasti. Niistä pääosa oli huolintaan ja merenkulkuun erikoistuneita. Esimerkiksi Hagman Seur. huolinta ja laivanselvitys, Oy Huolintakeskus Ab:n laivauskonttori, Oy Kaukas Fabrikin lastauskonttori, K. Lundberg & Co Ab:n huolinta ja laivanselvitys, Oy Läskelä Ab:n laivauskonttori, W. A. Mäkelä Stevedore Oy:n ahtausliike, John Nurminen Oy:n laivanselvityskonttori, Moottoriyhtymä Salmi, Ab T. & J. Salvesenin lastauskonttori, Oy Ernst Sohn Ltd, laivanvarustaja ja ahtausliike, Aktiebolaget Trågsunds Stevedoring Co:n ahtausliike, Uuraan Laivaus Osakeyhtiö, Uuraan Moottoritelakka, Uuraan Puunvienti Oy, Veitsiluoto Oy:n laivauskonttori, Wiborg Timber Co Ab:n lastauskonttori, A. Wirolainen laivatelakka ja konepaja, A. Ahlström Oy:n Ravansaaren lautatarha, Ahtaja Oy Ltd:n toimisto, Hackman & Co:n Uuraan konttori, Tornator Oy:n laivauskonttori.