Tammisuon asutuksesta tiedetään, että 1800-luvun puolessa välissä olisi alueella ollut muutama torppa. Vuosisadan lopulta löytyy tieto, että Venäjän keisarinna Katariina II oli lahjoittanut Saarelan kartanon alueen, johon myös Tammisuon maat kuuluivat, kreivi Fabian Steinheilille. Hän oli vuosina 1810-1824 Suomen kenraalikuvernööri. Varsinaisesti asutus ja sen myötä teollisuus siirtyi Tammisuolle Karjalan radan valmistumisen jälkeen.
Nuori, vasta opintonsa päättänyt Juho Hallenberg osti vuonna 1898 Saarelan kartanon maat, jotka käsittivät 1 188 hehtaarin alueen. Tähän kauppaan sisältyi myös Tammisuo. 1800-luvun lopulla Hallenberg perusti Tammisuolle tiilitehtaan, jota laajennettiin 1909-10. Hän perusti myös sahalaitoksen ja puusepäntehtaan. Myöhemmin tuotanto laajani käsittämään myllyn ja konepajan. Tammisuon alueelta meni kapearaiteinen teollisuusrata Papulanlahden rantaan, missä oli Hallenbergin tehtaiden oma lastauslaituri. Näin tehtaiden tuotteet voitiin lastata suoraan Saimaan kanavaliikenteen proomuihin.
Myöhemmin Karjalan rata meni aivan Tammisuon vierestä. 1930-luvulla Tammisuolla oli Hallenbergin tiilitehtaan, sahan, höyläämön, puusepäntehtaan ja myllyn lisäksi Osuustukkukaupan lihanjalostustehdas, Oy Marschan Ab:n lihanjalostustehdas, Karjakeskuskunta rl, Suomen Sementtivalimo, Suomen Vuolukivi Oy, Keskusosuusliike Hankkijan maissimylly, Viipurin Sementtivalimo Oy:n valimo ja Suomen Vuota Oy. Liikennöitsijä Onni Tuovinen osti Tammisuon Auto-Osuuskunnan autot 1930-luvulla ja jatkoi liikennöintiä Tammisuon ja Viipurin keskustan välillä.
