Kun kaupunginmuureja ryhdyttiin hieman ennen aikojaan purkamaan 1860, purkutyöt aloitettiin Pyöreän tornin lähituntumasta. Muurien kiviaineksella täytettiin tornin vieressä olleet suhteellisen matalat vallihaudat, ja tulevaa toria tasattiin. Mitä pidemmälle purkutyöt etenivät etenkin vuoden 1861 jälkeen, sitä laajemmaksi tuleva torialue muodostui.
Vuoden 1865 valokuvan perusteella tuleva kauppatori oli 285 h 286 g noin puoliksi niin kookas kuin me sen tänään tunnemme. Suunnilleen Torkkelinkadun linjalle oli vetistä aluetta täytetty. Oletettavasti vuonna 1880 tori oli jo nykyisen kokoinen, ja asteittain sitä ryhdyttiin kenttäkiveämään eli torille tuli ns. mukulakivetys. Vuoden 1892 valokuvan perusteella koko tori oli jo kivetty, ja aivan vuosisadan loppupuolella torille ilmestyivät noin 30 x 30 sentin kokoiset kivet, joissa oli torikauppiaiden myyntipöydän paikkaa osoittava numero.
Kauppatorin kaakkoissivulla oli Torikatu, lounaissivulla Pyöreän tornin takana oli Karjaportinkatu ja luoteissivulla oli Mustainveljestenkatu. Vuoden 1912 jälkeen Torikadulle ilmestyi raitiotiekiskotus, ja torialueen poikki meni raitiotielinja Torkkelinkadulta Pohjoisvallille. Vaikka tori alueena jatkui aina Salakkalahden rantaan, ei itse tori ulottunut niin pitkälle. Torialueen koilliskulmalla oli esikaupunkilinjaautoliikenteen pääteasema Suomen Pankin edessä. Torialueen läpi meni myös raitiotielinjan lisäksi autoliikenne Torkkelinkadulta kauppahallin ohi länteen.
Kauppahalli valmistui vuonna 1906 kauppatorin reunalle. Kauppahalli oli valmistuttuaan pohjoismaiden suurin, ja siinä oli vajaat sata myyntipistettä. Lisäksi kauppahallissa oli suuri kahvilaravintola. Pyöreän tornin vieressä ollut Toripässi oli erittäin suosittu torimyyjien ja asiakkaiden kahvipaikka. Olihan kauppatorin lähituntumassa myös useita ravintoloita. Kauppatorilla myytiin mm. elintarvikkeita ja jopa lihaa. Tietysti lihan piti olla tarkastettua, joten maaseudun kauppiaat joutuivat tarkistuttamaan viranomaisilla tuotteensa.
Lähialueen vihannekset ja hedelmät tekivät hyvin kauppansa kauppatorilla, vaikka vieressä oli suuri kauppahalli. Yksi suurimmista ja hyvistä tuotteistaan tunnettu kauppias tuli Hapenensaaresta ja toinen tunnettu kauppias Häyryn kartanosta. Torialueen lävisti ns. katu, jonka kahta puolta olivat hevosilla kaupunkiin tulleet kauppiaat. Hevoset olivat sijoittuneet lävistävälle ”kadulle” siten, että maalaisherkkuja myyvät kauppiaat käänsivät hevosensa siten, että takaosa oli kadulle päin ja hevosen turpa kärreille päin. Syy oli yksinkertainen: jos hevonen pieraisi tai kakki, tapahtuma oli kaukana kärreistä. Elintarvikkeita myyvien kauppiaiden hevoset olivat aivan normaalisti aisojen välissä.
Torikauppiaat olivat poikkeuksetta Viipurin maalaiskunnan alueelta, mutta usein mm. vahvialalaiset, antrealaiset ja kivennapalaiset tulivat Viipuriin myymään tuotteitaan eli lähinnä hedelmiä ja vihanneksia eri muodoissa sekä metsän antimia. Syksyisin kalamarkkinat keskittyivät Salakkalahden rantaan ja osittain kauppatorille. Torilla myytiin myös tarve-esineitä, kuten puusaaveja ja tynnyreitä sekä kaikkia kotitalouteen kuuluvia pikkuesineitä. Mitään erityisiä kevät- tai syysmarkkinoita ei kauppatorilla pidetty, vaan markkinahumu koettiin Punaisenlähteentorilla.